maanantai 6.10.2014 - Vesa Mäkinen

Kylmäkön elekieli mursi kielimuurin

Työmies oli kiinnostunut padan sisällöstä. Aina iloinen kylmäkkö Tove Södergård yritti auttaa. Englanti ei auttanut. Tove ei tiennyt työmiehen kansallisuutta sen kummemmin kuin kieltäkään. Eipä hän kyllä olisi siihen hätään keksinytkään naudalle vastinetta esimerkiksi puolan, portugalin tai latviankaan kielestä.

Elekieli on kansainvälinen. Tove laittoi sormensa ohimoilleen sarviksi ja totesi painokkaasti: "Ammuu!" Paino viimeisellä tavulla. Asia oli sillä selvä. He nauroivat ja totesivat, että jees jees. Taas yksi tehtävä oli hoidettu. Miehet tiesivät, mitä syövät, ja Tove jatkoi tyytyväisenä töitään.

Silja Symphonyn kylmäkkö Tove Södergård
Silja Symphonyn kylmäkkö Tove Södergård

Tove Södersgård tuli Silja Symphonylle töihin vuonna 1994. Tänä vuonna hänellä tulisi täyteen 20 vuotta laivalla – jollei olisi pitänyt välivuotta. Sen vuoden aikana Tove ymmärsi, ettei jatkuva maan pinnalla eläminen ole häntä varten. Hän kaipasi merelle. Hän oli arvellutkin, ettei kannata heti hypätä kokonaan pois laivasta.

- Olin onneksi virkavapaalla enkä irtisanoutunut, ja pääsin takaisin töihin. Nyt Tove työskentelee Silja Symphonyn telakkaremontin ajan laivalla. Osa työntekijöistä halusi pitää kesälomansa Symphonyn telakkakomennuksen aikana. Merenkulkijoilta looginen toive, sillä eihän tämä laiva nyt merellä ole.

- Minä tykkäsin pitää kesälomani kesällä, Tove sanoo.

Lisäksi hän oli kiinnostunut telakkajaksosta. Nyt Tove tarjoilee ruokaa ja moikkailee rakennustyöntekijöitä urakalla. Tarjoilua ja moikkaamista riittää, sillä kokoustiloihin tehdyssä työmaaruokalassa syö päivittäin yli 600 työntekijää. Ennätys on 641 ihmistä yhdellä aterialla. Useimmat heistä aterioivat ruokalassa neljästi: aamiaisella, lounaalla, päivällisellä ja vielä illallisella.

Päivän viimeinen ateria on yllättänyt monet. Yleensä valikoimiin kuuluu esimerkiksi juustotarjotin. Se ei ole itsestäänselvyys kaikissa työmaaruokaloissa. Juustovalikoima ei ole Toven mielestä tavatonta, pikemminkin päinvastoin.

- Illalla on ruokaisampi salaatti. Siihen kuuluu juustotarjotin. Niin tietenkin, olemmehan laivalla.

Silja Symphonyn kylmäkkö työssään

Telakan ensimmäisinä päivinä ateriointi oli kerrassaan juhlavaa. Laivan buffetista oli jäänyt graavilohta, savulohta, silliä ja mitä näitä nyt on.

- Saatiin vapaat kädet.

Vapaus oli hyvä.

- Miehet olivat, että vau!

Tovea oli varoiteltu, että työmiehet saattavat olla välillä jurojakin, eivätkä välttämättä aina tervehdi. Hänen kokemuksensa Symphonyn telakkakeikalta ovat toisenlaiset.

- Kyllä he päivää sanovat, ja kiittelevät.

Toven mukaan ruuissa ei kikkailla turhaan. Kotiruokaa tehdään. Työväki on varsin perso melko tukevalle ruualle. Pyttipannut, lihapullat ja silakat tekevät kauppansa. Kasvissyöjiäkin on.

- Kolme, Tove laskee.

Heille on aina tarjolla kasvisvaihtoehto.

Yhtenä päivänä oli grilliteema. Makkaraa ja grillikylkeä kului. Tove huolehti kasvissyöjien ravitsemuksesta.

- Tein heille vihannesvartaat, jotka grillattiin, hän kertoo.

Kaikki kolme tulivat jälkeenpäin kiittämään ja kehumaan marinointia.

- Sanoivat, että tulevat aina muistamaan nämä ihanat vartaat.

Sellainen sivuseikka vielä, että Tove ei ole ruotsalainen. Useimmat laivalla ovat, sillä Symphony on "ruotsalainen" laiva. Sisaralus Serenade puolestaan on "suomalainen".

- Olen minä ruotsinkielinen, Tove huomauttaa. - Mut kyl mää oon turkulainen.

Niin minä vähän kuuntelinkin.

Telakkaterveisin,
Laivareportteri Vesa Mäkinen