tiistai 30.9.2014 - Vesa Mäkinen

Äänet, valot ja laiva

Telakalla olevan laivan äänimaailma on jännittävä.

Vaikka hytti on laivan yhdennellätoista kannella, välillä tuntuu, kuin joku vierittäisi jättiläiskuulaa pitkin laivan autokantta. Se tuskin on selitys – jo siitä syystä, että kellään tuskin olisi syytä vieritellä jättiläiskuulia pitkin autokantta, sen kummemmin kuin muuallakaan lähiseudulla.

Olen päättänyt, että jossain vaiheessa komennustani selvitän äänen lähteen. Sushiravintolan työmaalla kuuluu myös tavallisesta poikkeavia ääniä.

- He laulavat välillä töitä tehdessäänkin, kertoo palovahti Tero Heikkilä. Palovahdit ovat paikalla jokaisella työmaalla, jossa tehdään tulitöitä, eli vaikka vain kipinöi.

Hän tarkoittaa kreikkalaisten 25-henkistä työryhmää. Kreikkalaiset rakentavat Silja Symphonylle kahta ravintolaa, italialaista Tavolàtaa ja Sushi & Co. -ravintolaa.

Ilmeestä päätellen laulu on viihdyttävää.

Itse törmäsin lauluun edellisenä iltana, keskiviikkona laivan työmaaruokalassa. Siellä kreikkalaiset lauloivat ilmeisesti kansanlaulujaan viereisessä pöydässä. Hymyilyttämään rupesi.

Ruokalassa on muutenkin kiinnostavaa kuulostella ympärilleen. Kreikkalaisten lauleskellessa läheltä kuuluu viroa ja venäjää, kun työntekijät rupattelevat päivän päätteeksi. Ruokalassa, työmailla ja käytävillä kuuluu lisäksi ainakin portugalia, italiaa, puolaa ja liettuaa. Sekä tietenkin suomea, ruotsia ja turkua.

Silja Symphonyn Promenade-kävelykatu
Silja Symphonyn käytävillä kuulee monia eri kieliä.

Jyrinään tottuu niin, ettei sitä huomaa. Illan hiljentyessä kuitenkin joskus siihen havahtuu. Laivahan on telakalla, jököttää tukevasti pukkien päällä. Ei kai siellä nyt mikään moottori jyrise?

Kyllä jyrisee. Ei toki päämoottori, vaan apumoottori. Laivassa on koko ajan sähköt päällä. Siellä tehdään ruokaa, työskennellään kymmenillä työmailla, katsotaan telkkaria. Ja tehdään taas ruokaa. Siihen kuluu virtaa. Ja se virta ei tule jatkoroikalla mantereelta. Laiva tuottaa sen itse koko ajan. Siihen ei aivan pieni aggregaatti riitä.

Jos satutte joskus telakalle, jossa on huollettavana iso avomeriristeilijä, pyrkikää käymään sen alla yöllä. Ylhäällä aivan pohjaa vasten kajastavat hitsausliekit. Laivan pohjasta on hiekkapuhallettu pintaruostetta, ja hiottuihin kohtiin on maalattu paikkamaali. Työmaavaloissa pohja näyttää värikkäältä taideteokselta. Potkurit kiiltävät metallisina.

Mutta höristäkää myös korvianne. Hitsausliekki rätisee, ja jäähdytysvedet solisevat vesiputouksina korkealta laivan kyljestä.

Jäähdytysvedet solisevat vesiputouksina korkealta laivan kyljestä.
Jäähdytysvedet solisevat vesiputouksina korkealta laivan kyljestä.

Itse käyn laivan alla lähes joka yö, kun nyt Silja Symphonylla sen kuivatelakoinnin aikana olen. Valot, äänet ja laivan massiivinen hahmo. Ne jaksavat ällistyttää.

- Ihminen se on tuonkin tehnyt, eräs vahtimestari totesi, kun kävimme iltapuhteina kierroksella laivan alla.

Niin on tehnyt. Iso on laite.

Telakkaterveisin,
Laivareportteri Vesa Mäkinen