Harri Hylkeen tarina

Näin Siljan Harri Hylje päätyi asumaan laivalle

Teksti Kerttu Rahikka, kuvitus Katri Lankila

Oletko ikinä ihmetellyt miten Harri Hylje päätyi laivan asukiksi? Lue Harri Hylkeen tarina iltasaduksi lapsillesi, pakkaa uikkarit laukkuun ja varaa uusia meriseikkailuja koko perheelle.

Artikkeli on julkaistu 10/2018, päivitetty viimeksi 3.11.2023

Yllätys Majakkasaarella

Kapteeni kiikaroi uudelleen ja uudelleen. Pienellä majakkasaarella näkyy jotain outoa. Se on tumma hahmo, joka ei voi olla kivi, sillä se heiluttaa selvästi jotakin. Aallot lyövät rantaan ja peittävät hahmon, sitten se tulee taas näkyviin. Majakka valaisee sitä hetkittäin, mutta kapteenin on vaikea saada selvää, mitä saarella oikein on.

Kapteeni antaa kiikarit perämiehelle. ”Voisiko se olla hylje?” hän kysyy.

Perämies katsoo kiikareilla pitkään ja toteaa: ”Oikeassa olet. Miksiköhän se heiluttaa meille eväänsä?”

Kapteeni ottaa jälleen kiikarit ja katsoo hyljettä uudelleen.

”Meidän pitää mennä katsomaan, onko sillä kaikki hyvin”, kapteeni sanoo.

Harri uiskentelee kuin hylje vedessä.

On jo myöhäinen ilta. Matkustajat ovat vetäytyneet hytteihinsä nukkumaan. Vain harva huomaa, että laivan koneet pysähtyvät. Kapteeni ja kaksi merimiestä astuvat veneeseen, joka lasketaan veteen.

Hylje heiluttaa edelleen eväänsä. Kun laiva lähestyy, se lopettaa evän heiluttamisen ja tuijottaa miehiä isoilla, tummilla silmillään. Näyttää kuin se kuuntelisi, mitä miehet sanovat.

Yllättäen hylje hyppää itse veneeseen. Ja se osaakin puhua!

Nimeni on Harri

”Saanko tulla kyytiin? Olen aina halunnut päästä näkemään, mitä kaikkea kivaa isoilla laivoilla tapahtuu.”

Miksipä ei, kapteeni ja merimiehet tuumivat. Vene ohjataan takaisin laivan kylkeen ja nostetaan köysien varassa ylös.

”Entisinä aikoina purjelaivoissa oli laivakoira. Nyt meillä on laivahylje”, pohdiskelee perämies. Kapteeni on samaa mieltä.

”Hei, olen tämän laivan kapteeni. Tervetuloa kyytiin. Pidämme sinusta täällä hyvää huolta, ja tulet varmasti viihtymään kanssamme”, hän sanoo.

Hylje nyökyttää päätään innokkaana ja tervehtii laivan miehistöä evän heilautuksella.

”Nimeni on Harri”, utelias eläin kertoo.

Harri Hylkeelle löytyy kannen alta oma hytti. Sille kiikutetaan laivan keittiöstä kulhollinen silakoita. Hetken kuluttua se köllöttelee onnellisena omalla vuoteellaan. Onkohan täällä joku paikka, jossa voin harjoitella hyljesukelluksia, miettii Harri juuri ennen uneen vaipumista.

Se on tietämättään matkalla kohti Tukholmaa. Ensimmäistä kertaa elämässään!

Unien jälkeen

Seuraavana aamuna Harri Hylje heräilee hytissään. Sen maha on edelleen täynnä silakoita, herkkujen herkkua. Mutta pyyhkiessään unihiekkaa silmistään se ihmettelee, missä se on.

Kapteeni avaa hytin oven ja toivottaa: ”Hyvää huomenta, god morgon”.

Silloin Harri muistaa eilisen seikkailunsa ja vilkuttaa ystävällisesti eväänsä.

”Ajattelin näyttää sinulle vähän tätä laivaa”, kertoo kapteeni.

Harrille tulee niin kova kiire päästä mukaan, että se kompastuu omaan pyrstöönsä ja lentää mukkelis makkelis. Sekös vasta naurattaa sekä kapteenia että Harria.

Laivaan tutustuminen

Kapteeni ja Harri Hylje lähtevät tutustumaan laivaan. Se on suuri ja ihmeellinen. On ylä- ja alakansia sekä leveä promenadi, jossa on ravintoloita ja kauppoja. Harri ihmettelee hassun näköistä koppia, joka menee ylös ja alas. Se huomaa, että välillä kopin ovet aukeavat. Harri pujahtaa aukeavista ovista sisään.

”Miksi se ei nyt liikukaan?” se ihmettelee.

Kapteeni astuu sisään Harrin perässä.

”Tämä on hissi, sinun pitää ensin valita kerros”, kapteeni selittää.

Harri painaa suurinta numeroa, ja hissi lähtee liikkeelle. Sen mahan pohjaa kutittaa.

Onpas hauska vempele, se ajattelee.

Vierailu komentosillalla

”Mennään komentosillalle. Laiva saapuu pian Tukholman satamaan”, kapteeni kertoo.

Harri ei kuule, mitä mies sanoo, sillä se on nähnyt jotain todella ihmeellistä. Isossa altaassa on paljon erivärisiä palloja.

”Tuonne minä menen uimaan”, päättää Harri.

”Huhuu Harri, kuuletko?” huhuilee kapteeni.

Harri kääntyy kapteeniin päin ja jatkaa matkaa kohti komentosiltaa, mutta samalla se vilkuilee taakseen monivärisenä lainehtivaa pallomerta.

 

Harri taiteilee pallomeren värikkäillä palloilla.

Komentosillalta Harri näkee, kuinka kapteeni ja perämies yhdessä ohjaavat laivan Tukholman satamaan. Se vaipuu hetkeksi ajatuksiinsa ja muistelee, kuinka se oli usein uintiretkillään ihaillut isoa valkoista laivaa, joka oli lipunut kaukana väylällä ihmeellisenä ja tavoittamattomana.

Lapsena Harri oli unelmoinut, kuinka se pääsisi laivan kyytiin, kun se ensin kasvaisi isoksi. Se oli myös monta kertaa arvaillut, millainen pikku kaupunki laivan sisällä olisi ja millaiseen isoon kaupunkiin laiva lopulta menisi. Nyt se päivä oli koittanut, Harri oli päässyt laivan mukana Tukholmaan.

Uudet ystävät

Iltapäivällä Harri pääsee kapteenin mukana tervehtimään uusia matkustajia laivan sisääntuloaulaan. Se heiluttaa eväänsä tervehdykseksi. Matkustajat haluavat ottaa valokuvan yhdessä Harri Hylkeen kanssa. Se hymyilee iloisesti joka kuvassa. Joku matkustaja halaa sitä kuvassa, joku taas tarttuu sen evään ja sanoo päivää tai god dag.

Kun laivan köydet irrotetaan ja se lähtee taas liikkeelle, Harri pääsee vihdoin tutustumaan mereen, jossa on sinisiä, punaisia, vihreitä ja keltaisia palloja. Aika hassuja pyöreitä aaltoja.

”Voi miten paljon täällä on pieniä ihmisiä”, Harri iloitsee ja liukuu mäkeä alas pallojen sekaan.

Lapset parveilevat hylkeen ympärillä. Kaikki haluavat tervehtiä evästä pitäen Harria. Lilian, Aksel, Anni, Leo, Adam, Väinö, Sofia ja Elias. Harri oppii monta uutta nimeä ja kuulee montaa eri kieltä.

Lapset halaavat Harria ja silittävät sitä. Harri puolestaan opettaa lapsille, miten oikea hylje sukeltaa. Pallot roiskuvat ja kaikilla on hauskaa. Harrin mielestä on ihanaa saada uusia ystäviä.